Radiolääkehoito

Radiolääkehoidolla tarkoitetaan yksinkertaisesti radioaktiivisen säteilyn ominaisuuksien hyödyntämistä lääkehoidossa. Siitä käytetään usein myös termiä isotooppihoito. Tälle sivustolle on koottu keskeinen tieto radiolääkehoidon periaatteista ja hoidon etenemisestä, sekä kysymyksiä ja vastauksia potilaille ja heidän läheisilleen.

Nuoli alas

Mitä radiolääkehoito on?

Molekyyli
Radiolääkehoito perustuu alkuaineen luonnollisiin ominaisuuksiin. Alkuaine haluaa muuttua sähköiseltä varaukseltaan neutraaliksi. Radiolääkehoidossa hyödynnetään tästä syntyvää hiukkassäteilyä.
Radiolääkeaineet käytössä jo 60 vuotta
Radiolääkehoidon lääkeaineita on käytetty hoito- ja kivunlievitystarkoituksiin yli 60 vuotta. Radiolääkehoidolla on vakiintunut asema syövän, kilpirauhassairauksien ja niveltulehdusten hoidossa.
2000 radiolääkehoitoa vuodessa
Suomessa annetaan vuosittain yli 2000 radiolääkehoitoa, ja sen käyttö hoitomuotona kasvaa koko ajan. Esimerkiksi lymfoomissa ja eturauhassyövän hoidossa radiolääkehoitoa voidaan käyttää kasvainkudosten tuhoamiseen.
Taustakuva

Mihin radiolääkehoitoa käytetään?

Sulje

Kilpirauhassyöpä

Kilpirauhanen
  • Kilpirauhassyövän hoidossa radioaktiivista jodia voidaan käyttää syövän parantamiseen. Se on ollut kilpirauhassyövässä vakiintunut hoitomuoto jo vuosien ajan.
  • Kilpirauhasen syöpäkasvaimia on kolmea tyyppiä, jotka erotetaan toisistaan mikroskooppisen solukuvan perusteella. Eri syöpätyypit poikkeavat käyttämiseltään toisistaan.
  • Kilpirauhassyöpien muodoista papillaarinen karsinooma on Suomessa tavallisin muoto. Se on 3,5 kertaa yleisempi naisilla. Kilpirauhassyöpää voidaan havaita nuorillakin ihmisillä: sairastumisikä vaihtelee 25-65 ikävuoden välillä.
  • Riittävästä jodin saannista tulisi pitää huolta. Jodin puutos voi altistaa kilpirauhassyövälle. Viime aikoina huolta on lisännyt jodioimattoman suolan käyttö, minkä vuoksi jodinsaanti on vähentynyt.
  • lisätietoa kilpirauhassyövästä löydät osoitteesta aiheenasyopa.fi

Radiojodihoito

  • Radiojodihoito on syöpähoidon muoto, jossa beetasäteily tuhoaa kilpirauhasperäisiä soluja. Sitä käytetään kilpirauhassyövän hoidossa. Muissa syöpätyypeissä radiojodihoidosta ei ole hyötyä
  • Hoidon tavoitteena on varmistaa kilpirauhassyöpäleikkauksen lopputulos antamalla radiojodihoito leikkauksen jälkeen.
  • Ennen radiojodihoitoa annetaan tyreotropiinia (Tyrogen-valmistetta), jonka avulla voidaan radiojodihoidon vaikutusta tehostaa.
  • Radiojodia käytetään myös leikkauksen hoitotuloksen seurannassa ja radiojodihoito voidaan tarvittaessa uusia. Radiojodihoito voi vaatia 1-5 vrk:n eristämisen säteilyvaikutuksen estämiseksi.
Kilpirauhassyöpä
Sulje

Luustoon levinnyt eturauhassyöpä

  • Radiolääkehoidolla voidaan hoitaa eturauhassyövän luustoon levinneistä etäpesäkkeistä johtuvia oireita ja pidentää potilaan elossaoloaikaa sekä parantaa elämänlaatua.
  • Eturauhassyövän yleisin etäpesäkealue on luusto, mutta syöpä voi levitä myös muihin elimiin. Syöpää ei voi enää tässä vaiheessa parantaa, mutta sitä voidaan hoitaa ja samalla lievittää syövän aiheuttamia kipuja.
  • Radiolääkehoidolla pyritään lievittämään luustometastaaseista aiheutuvia kipuja ja mahdollisesti estämään luustometastaasien aiheuttamia murtumia ja kirurgisia toimenpiteitä sekä myös estämään eturauhassyövän luustometastaasien aiheuttamaa selkäydinkanavan ahtautumista.
  • Lisätietoa eturauhassyövästä ja sen luustoetäpesäkkeistä löydät osoitteesta aiheenasyopa.fi

Radiumhoito

  • Alfasäteilijä radium-223 on hyväksytty lääkehoidoksi vuonna 2013.
  • Radium-223 käyttäytyy elimistössä kuten kalsium eli kerääntyy nopeasti uudistuvaan luuhun luustometastaasialueille. Alfasäteilyn lyhyen kantaman ansiosta vaikutus on paikallinen ja ympäröivän terveen kudoksen vauriot ovat pieniä. Alfasäteilyn suuri lineaarinen energiansiirtokyky saa aikaan syöpäsolun DNA:n kaksoiskierteen molempien kierteiden katkeamisen.
  • Radiumhoito saattaa vaikuttaa luuytimen toimintaan.
Luustoon levinnyt eturauhassyöpä
Sulje

Kivunhoito ja –lievitys

  • Radiolääkehoitoa voidaan käyttää joillakin potilailla esiintyviin, kivuliaisiin luustoetäpesäkkeisiin, joita ei saada hoidettua paikallisella sädehoidolla. Tällöin tavoitteena on erityisesti luustoetäpesäkkeistä johtuvan kivun lievitys.
  • Radiolääkehoidolla vaikutus kohdistetaan luuston etäpesäkkeisiin, jolloin kipuja voidaan mahdollisesti lievittää usealla alueella samaan aikaan.

Hoidot samarium-153- ja strontium-89-lääkkeillä

  • Sekä samarium- että strontium-lääkkeiden on osoitettu lievittävän syövän etäpesäkkeiden aiheuttamaa kipua.
  • Samariumin vaikutus perustuu paikallisesti lisääntyneeseen fosforiaineenvaihduntaan luustoetäpesäkkeissä. Luustossa strontium säteilee beetasäteilyä ja tuhoaa syöpäsoluja paikallisesti.
  • Näiden lääkkeiden ei ole todettu pidentävän elinaikaa. Ne saattavat vaikuttaa luuytimen toimintaan.
Kivunhoito ja –lievitys
Sulje

Muut käyttötarkoitukset

  • Radiolääkehoitoja on 2000-luvun alusta lähtien hyödynnetty myös muiden sairauksien hoidossa.
  • Näitä ovat esimerkiksi non-Hodgkinin lymfoomat ja eräät harvinaisemmat kiinteät kasvaimet (esim. feokromosytoomat)
  • Lisäksi radiolääkehoitoja on mahdollisuus hyödyntää sisäelinten etäpesäkkeissä, mutta hoitojen määrä on pysynyt rajoitettuna, sillä ne vaativat monien erikoisalojen lääkäreitä. Tästä johtuen hoito on mahdollista vain harvoissa keskuksissa.
  • Radiolääkehoitoa voidaan hyödyntää myös harvinaisten ns. neuroendokriinisten kasvaimien hoitoon. Isotooppihoidot sisältyvät nykyään neuroendokriinisten kasvainten pohjoismaisiin hoitosuosituksiin.
  • Viime aikoina radiolääkehoitoa on alettu hyödyntämään mm. haimasyövän, maksasyövän ja eturauhassyövän hoidossa.

Hoidot yttrium-90:llä (radioaktiivisesti merkittävä ibritumomabitiuksetaani)

  • Valmisteyhdistelmää käytetään B-solu non-Hodgkin-lymfoomaa sairastavien potilaiden hoitoon, jos muilla hyvän hoitokäytännön mukaisilla hoidoilla ei ole saatu toivottua tulosta. Sitä käytetään myös aiemmin hoitamattomille follikulaarista lymfoomaa sairastaneille potilaille.
Muut käyttötarkoitukset

Hoito käytännössä

Lääkekaappi-ikoni

Radiolääkehoidot ovat yksi merkittävä lisä syöpähoidossa. Ne annetaan sairaalan isotooppiosastolla.

Lääkeruiskuikoni

Suun kautta tai pistoksena annettavien radiolääkehoitojen vaikutus perustuu syöpäsoluihin hakeutuvan radioaktiivisen aineen paikalliseen säteilyvaikutukseen, joka tuhoaa kasvainsoluja.

Pilleri-ikoni

Hoitava lääkäri määrittelee kunkin potilaan kohdalla parhaan mahdollisen radiolääkehoidon, eli jokainen hoitokerta ja valittu annostus on potilaan mukaan yksilöllinen.

Asiakirjaikoni

Injektiona annettu hoito on yksinkertainen ja nopea toimenpide. Sen toteuttavat terveydenhuollon ammattilaiset, kuten isotooppiosaston henkilökunta.

Sairaanhoitajaikoni

Radiolääkehoidon antamisen jälkeen noudatetaan isotooppiosaston hoitohenkilökunnan antamia ohjeita. Hoidon jälkeinen säteily kehosta ulospäin vaihtelee saadusta hoidosta ja annostuksesta riippuen. Joidenkin radiolääkehoitojen kohdalla varotoimenpiteet ovat hyvin pieniä.

Alfa- ja beetasäteilyikoni

Radiolääkehoidoissa käytetään alfa- ja beettasäteilyä. Näiden ominaisuudet ja hoitovaikutus ovat erilaiset.

Hoidon perusta

Molekyyli

Atomit

Atomi jaetaan yksinkertaistettuna kahteen osaan: ytimeen ja ydintä verhoavaan elektroniverhoon, josta käytetään usein myös nimitystä elektronipilvi. Atomin ydin koostuu protoni- ja neutronihiukkasista; elektroniverho puolestaan koostuu elektroneista. Protonit ja neutronit ovat massaltaan moninkertaisesti elektroneja suurempia. Tämän vuoksi suurin osa atomin massasta on sen ytimessä. Suurin osa atomin tilavuudesta on kuitenkin tyhjää, sillä ytimen ja elektronien välissä ei ole mitään.

Isotooppi

Isotoopit

Alkuaineen määrittää sen ytimen protonien määrä: yhden alkuaineen atomien ytimessä on aina sama määrä protoneita. Neutronien määrä saman alkuaineen ytimessä voi sen sijaan vaihdella, jolloin puhutaan alkuaineen eri isotoopeista. Esimerkiksi vedyn ytimessä on aina yksi protoni, mutta sillä voi luonnonolosuhteissa olla tämän lisäksi yksi tai kaksi neutronia, eli kolme eri isotooppia.

Radiolääkehoidoissa hyödynnetään alkuaineen luonnollisia ominaisuuksia. Alkuaine pyrkii muuttumaan sähköiseltä varaukseltaan neutraaliksi. Juuri tästä johtuvaa, isotoopin stabilointiin pyrkivää hiukkassäteilyä hyödynnetään radiolääkehoidoissa.

Alfa- ja beetasäteily

Alfa- ja beetasäteily

Radiolääkehoidoissa hyödynnetään kahta eri säteilytyyppiä, alfa- ja beetasäteilyä. Niiden oleellinen ero liittyy hiukkasten kokoon. Alfahiukkasen koko on suurempi; sen massa on 7000 kertaa isompi kuin beetahiukkasella. Alfahiukkanen pysähtyy paperiarkkiin, jonka vuoksi alfasäteilyä käytettäessä on helppo suojautua ulkoiselta altistukselta. Sen kantama kudoksessa on 2–10 solun läpimittaa, kun taas beetahiukkasen kantama on huomattavasti laajempi, noin 12 millimetriin asti. Mitä pidempi säteilyn kantama on, sen tärkeämpää on suojautua ulkoiselta altistukselta.

Alfahiukkasen energia ja lineaarinen energiansiirto on suurempi kuin beetahiukkasen.
Suuri lineaarinen energiansiirtokyky saa aikaan tehokkaamman paikallisen vaikutuksen, mm. syöpäsolun DNA:n tuhoutumisen.

Usein kysyttyjä kysymyksiä radiolääkehoidosta

Kysymyksiä ja vastauksia

Mitä radiolääkehoito ei ole?

Radiolääkehoito on eri asia kuin sädehoito: Sädehoidossa käytetään suurienergistä ionisoivaa säteilyä. Sädehoitoa annetaan pääsääntöisesti ulkoisesti sädehoitolaitteella. Radiolääkehoidossa säteilevä lääke viedään suonensisäisesti tai suun kautta elimistöön. Näin annosteltu radioaktiivinen lääke vaikuttaa suoraan kasvaimeen ja terve kudos vaurioituu hyvin vähän.

Kuka valvoo radiolääkkeitä?

Säteilyturvakeskus (STUK) on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan viranomainen, joka valvoo säteily- ja ydinturvallisuutta Suomessa. Säteilyn käyttöön on haettava turvallisuuslupaa. Säteilyn käyttöä on kaikenlainen säteilylähteisiin liittyvä toiminta kuten säteilylähteiden valmistus, kauppa, hallussapito, huolto, korjaus, maahantuonti ja maastavienti. Säteilylähteitä ovat muun muassa radioaktiiviset aineet tai niitä sisältävät laitteet.

Lisääntyminen ja radiolääkehoidot?

Radiolääkehoitojen aikana ja sen jälkeen on rajoituksia lisääntymiselle. Kysy aktiivisesti asiasta; lääkärisi kertoo sinulle juuri sinun hoitoosi liittyvät rajoitteet.

Tyypilliset radiolääkehoitojen haittavaikutukset?

Radiolääkehoidoille tyypillisiä haittoja ovat luuytimen vertamuodostavan solukon toiminnan häiriöt, kuten mm. veren punasolujen, valkosolujen ja verihiutaleitten määrän väheneminen.
Suoliston oireilu, kuten ripuli, ummetus sekä huonovointisuus, on mahdollista. Myös kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat mahdollisia.

Lisätietoa radiolääkehoidoista voit lukea osoitteesta www.EANM.org